YWAM Lapland: helmikuuta 2014

Team Balutin 4. vk in Japan

Toinen tiimi saapui maanantai-aamuna takaisin Tondabayashiin. Edessä oli kaksi yhteistä opetuspäivää aiheesta "läheinen suhde taivaallisen isin kanssa". Topi Kivimäki oli opettamassa. Toisen opetuspäivän lopuksi jokainen tiimiläinen sai viettää hetken Topin ja Liisin kanssa, he rukoilivat jokaisen puolesta. Se oli huippua!!

Myös tällä viikolla pidimme kahvilaa. Meininki oli aika samanlainen kuin edellisellä viikolla: sekä tuttuja ja että vähemmän tuttuja kasvoja. Perjantaina koko porukka jakaantui kolmeen osaan, osa valmistautui lähtemään parin yön reissulle erilaisiin kokouksiin, toiset lähtivät heti aamusta Mikunin seurakunnalle lapsityöhön ja kolmas porukka jäi Tondabayashiin naistenkokoukseen. Naistenkokouksessa esitimme suomalaisen biisin ja jaoimme pari todistusta sekä esitimme patsas-draaman. Sen jälkeen juttelimme pöytäkunnittain nauttien samalla kahvista ja siirtyen lopulta lounaaseen.

Lauantaina teimme rukousreissun team Balutin kanssa Kiotoon. Lopullinen päämäärämme oli Inari ja sen myös saavutimme. Inarissa on valtavan kokoinen shinto-alue, jossa on monia pyhäkköjä. Olimme alueella muutaman tunnin, ja kiersimme vain osan alueesta..siitä saakin hyvän kuvan alueen koosta. Maisemat olivat hienot kun olimme kivunneet vähän korkeammalle sisääntuloportilta. Tapasimme reissulla amerikkalaisen, joka oli asunut Japanissa jo 20 vuotta. Hän kertoi nauttivansa Japanissa asumisesta, ja pitävänsä shinto-alueesta, koska oli kokenut sen voimalliseksi paikaksi.

Saavuimme takaisin seurakunnalle myöhään iltapäivällä. Sekoitimme tiimejä ja jakaannuimme kahtia: osa lähti Abenobashiin kodittomien kokoukseen todistamaan ja auttamaan ruoan jakamisessa. Olimme leiponeet viikolla suklaahippukeksejä jaettavaksi ruoan kanssa. Toiset jäivät seurakunnalle suunnittelemaan seuraavan päivän Finland Partyn ohjelmaa. Sunnuntaina kokouksien jälkeen sitten Party alkoi! Ja voi sanoa, että siihen oli panostettu! Sivulla olevista pöydistä sai noutaa mieleisiään ruokia ja naposteltavaa. Mehu- ja limpparitiskiltä sai juomansa jääpaloineen ja baarista sai tilata drinkin, joka sekoitettiin silmiesi edessä. Drinkit olivat tietenkin alkoholittomia. Ennen jälkiruokaa meillä oli yhdessä ohjelmanumeroita pari tuntia. Seurakuntalaiset olivat miettineet tunnin ajaksi ja me toiseksi. Ilta kului siis mukavissa merkeissä seurustellen ja nauttien ohjelmasta. Seurakuntalaiset olivat valmistelleet KidsGospelia, taikatemppuja, perinteisellä japanilaisella soittimella Kotolla soitantaa ja tanssi-esityksen. Me taas esitimme tuoli-draaman ja selitimme sen, pidimme tietokilpailun Suomesta ja senjälkeen kuva-shown. Ohjelmaosuuden päätteeksi saimme kuulla kauniit laulut japaniksi ja suomeksi. Jälkiruoaksi oli sitten pannareita jätskin ja mansikkahillon kanssa! Nami!!

Tätä kaikkea sisältyi viikkoomme :)

Ihan lopuksi sitten otettiin iso ryhmäkuva ja paljon muita kuvia pienemmissä porukoissa.Tähän viikon loppuun vielä yksi kysymys pitämästämme tietokilpailusta: Totta vai tarua, Suomen metsissä asustelee eläinlaji, joka muistuttaa muumia. Siksi muumi onkin kansalliseläimemme? X)

Team Balutin 3. vk in Japan

Maanantaina edessä oli päiväreissu Osakaan, Abenobashin kaupunginosaan. Ennen lähtöä vietimme yhdessä aikaa rukoilemalla reissun puolesta sekä myös Tondabayashin puolesta. Nautimme Jumalan läsnäolosta ja jaoimme toisillemme jonkin asian tai hetken, mistä olemme kiitollisia hänelle elämässämme.

Saavuttuamme Abenobashiin kävelimme alueelle (Dobutsuenmaeen), jossa on peliluolia, prostitoituja ja kodittomia. Jakaannuimme pareiksi kiertelemään aluetta ja rukoilemaan, kohtaamaan ihmisiä. Prostitoitujen alue yllätti, koska se osoittautui erilaiseksi kuin olisi voinut olettaa. Alueella oli useita katuja, joiden molemmin puolin oli siistejä tiloja. Ne muistuttivat vierivieressä olevia autotalleja. Jokaisessa oli sekä ala- että yläkerta. Osa tiloista oli kiinni, sen kertoi ylhäältä maantasoon asti vedetty ovi. Kuitenkin suurimmassa osassa liiketoiminta oli käynnissä. Se tarkoitti sitä, että alakerrassa mattojen ja tyynyjen päällä istui tyttö hymyilemässä ja tilan sivulla taas vanhempi nainen hoitamassa asiakkaiden maksuja. Mikäli tyttöä ei näkynyt alakerrassa, oli hän siirtynyt rappusia pitkin yläkertaan asiakkaan kanssa.

Illalla saimme tutustua paremmin seurakuntalaisiin ja nauttia heidän seurastaan. Seurakuntalaiset olivat valmistaneet meille upean ja todella maittavan aterian runsaine jälkiruokineen. Olemme alusta alkaen kokeneet itsemme todella lämpimästi tervetulleiksi seurakuntaan. Sunnuntaina kun saavuimme Mikunista tänne Tondabayashiin, olivat monet seurakuntalaiset meitä vastassa hymyineen.

Tällä viikolla suurin osa ajastamme kului Finland Cafen parissa. Pitkin viikkoa kutsuimme ihmisiä ilmaiseen kahvilaamme. Mainostimme samalla seuraavalla viikolla olevaa Finland Partya. Leivoimme kahvilaa varten herkullisia suklaahippukeksejä, korvapuusteja, mokkapaloja sekä suolaista piirakkaa. Ne tekivät hyvin kauppansa. Kahvilassa on käynyt suurimmaksi osaksi seurakuntalaisia, mutta paikalle on saapunut myös täysin uusia kasvoja. Olemme keskustelleet pienissä porukoissa, tehneet origameja, katselleet valokuvia, harjoitelleet japania ja suomea sekä pelailleet erilaisia pelejä. Taustalla on soinut suomalaista musiikkia: Petrus Ahosta, Katajaista kansaa, Immanuelia, Juha Tapiota ja Newlandia.

Kahvilan lisäksi osallistuimme keskiviikkona iltakokoukseen, jossa saimme pitää pari todistusta ja laulaa koko team Balutin voimin suomalaisen ylistysbiisin. Illan pääpuhuja Owen Pomana tuli Uudesta-Seelannista. Owen aloitti osuutensa puhaltamalla vaikuttaviin torviin, ääni oli valtava. Sen jälkeen hän kertoi vaiherikkaasta elämästään ja todisti uskoontulostaan. Torstaina olimme Silver Cafeessa, ja kuten nimestä voi päätellä, viettämässä aikaa vanhempien ihmisten kanssa. Jaoimme Jumalan tekemistä asioista elämässämme, lauloimme ja lopuksi nautimme yhdessä lounaan.

Perjantai-aamupäivänä tiimimme jakautui kahtia; kaksi meistä lähti kotikoukseen ja loput tiimistä uudelle rukouskävelylle. Tällä kertaa rukouskävely suuntautui valkoiselle tornille, joka on vartin kävelymatkan päässä majapaikastamme. Torni on nimeltään "Peace Tower" ja sen omistaa Chruch of Perfect Liberty eli lyhyesti sanottuna lahko. Perfect Liberty:lla on tornin lisäksi Tondabayashin alueella oma koulu, sairaala ja silta. Heidän filosofiansa on kiteytetty mottoon "Elämä on taidetta".

Lähdimme toiveikkain mielin rukouskävelylle, kohti tuota tornia, jonka eräs tiimiläisistämme on nimennyt osuvasti "jääpuikoksi". Miksi sitten toiveikkain mielin? Siksi, koska nykyään torniin eivät pääse muut kuin Perfect Libertyn jäsenet tai heidän kutsumansa vieraat. Mutta me olimmekin saaneet kutsun!! Team Balutin pojat olivat käyneet kylpylässä pari päivää aiemmin ja suolasaunassa he olivat keskustelleet kolmen paikallisen kanssa. Pojat kertoivat olevansa lähetystyötekijöitä ja kävi ilmi, että kaikki kolme paikallista olivat Perfect Libertyn jäseniä ja yksi heistä oli koko mestan pomo. He kutsuivat meidät torniin katselemaan maisemia. Kutsu oli kaikinpuolin houkutteleva, eikä vähiten ainakaan siksi, että torni on korkeudeltaan 180 metriä korkea. No miten sitten kävi?

Portilla meidät pysäytti vartija, joka ei aikonut päästää meitä aluksi tornille. Pääsimme kuitenkin jatkamaan matkaa ja vierailemaan tornin toisessa kerroksessa, joka on alttarikerros. Korkeammalle emme kuitenkaan päässeet, koska kukaan poikien kylpylässä tapaamista miehistä ei ollut paikalla. Hiukan pettyneinä lähdimme takaisinpäin. Mutta kuten tiedetään, Jumalan aikataulut ovat täydelliset! Olimme ottamassa toisistamme kuvia lähellä tornia, kun paikalle kaarsi auto ja siitä astui ulos kylpylästä tuttu mies. Hän haki myös kaverinsa paikalle. Siitä ei mennyt kauaa kun olimme koko porukka tornin puolivälissä ihastelemassa maisemia ja juttelemassa. Kutsuimme miehet kahvilaamme.Viikonloppuna osallistuimme kokouksiin ja vietimme team Balutin perheenjäsenien kanssa laatuaikaa.

Tässä viikon menoa

DTS Rovaniemi 13-14 Team Balutin ensimmäiset viikot Japanissa

Tervetuloa seuraamaan meidän Outreach seikkailua Japanissa ja Filippiineillä 2014. Olemme aloittaneet DTS:n syksyllä 2013.

1-2 .Viikot

Saavuimme Japaniin sunnuntaina 29.12.2013 kello 10.00 aikoihin Tokioon, Naritaan. Naritasta lensimme Osakan Mikuniin, jossa vietimme yön. Palvelimme Mikunin seurakuntalaisia postittamalla kirjeitä. Sunnuntaina iltapäivällä lähdimme autolla kohti Mikazukia, ( Christian Prayer Mountain ) jossa vietimme aikaa pari viikkoa. Kahden viikon aikana me tehtiin monenlaisia käytännön töitä. ( Siivottiin mökkejä ja keittiötä, putsattiin ojanpientareita, kerättiin lehtikasoja, laitettiin kukkapenkkiä, maalattiin, tehtiin puutöitä.)

Kiinalainen ryhmä vieraili samaan aikaan vuorella. Osallistuimme rukousvuorella kahteen kokoukseen, joista toiseen kokoukseen osallistui myös kiinalainen ryhmä. Kokouksessa oli todistuksia ja rukousta eri maiden puolesta. Yksi laulamistamme lauluista oli japaninkielinen Sambi Sju, joka tarkoittaa englanniksi ( praise the Lord) .

Vierailimme pari kertaa Himejissä, jossa kävimme evankelioimassa shintolaisalueella. Shintolaisalueella oli paljon erilaisia kojuja ja uudenvuodenpäivänä monet ihmiset odottivat pääsyä shintotemppeliin, jossa he vetivät naruja. Naruissa oli kellot. Toisen reissun tarkoituksena meillä oli kävellä Himejin kaupungissa ja rukoilla kaupungin puolesta. Toisen viikon perjantaina me lähdimme julkisilla kohti Mikunia, jossa me olimme kaksi yötä. Lauantaina me vietimme vapaapäivä ja sunnuntaina osallistuimme kokoukseen, jossa oli meiltä pari todistusta ja opetus. Kokouksen jälkeen me jatkoimme matkaa Tondabayashiin, jossa me jakaannuimme meidän aktiotiimeihin.