Uutisia Reykjavikistä

Ollan nyt oltu kaksi viiikkoa Reykjavikissä. Meidän päätehtävänä on ylistys ja esirukous. Me ollaan käyty päivittäin rukouskävelyllä ja esirukoiltu niiden asioiden puolesta mitä Herra on laskenut sydämellemme.

Raamatun opiskelussa otimme yhteiseksi kohteeksi Jesajan... myöhemmin mietittiin emmekö olisi voineet valita jotain vaikeampaa:) Mutta luku luvulta luimme ja tutkimme ja olihan se mielen kiintoinen kirja...mutta sulatus vie aikaa:)

Ollaan oltu rohkaisemassa sunnuntai kokouksissa ja nuorten illoissa ja on ollut ihana nähdä kuinka Jumala on rohkaissut paikallisia meidän kauttamme!!

Viime viikolla kaksi meistä meni keitto-keittiöön avuksi. Se on sellainen paikka johon kodittomat ja syrjäytyneet voi tulla syömään ja myös hyvä tapa saavuttaa ihmiset käytännön Ilosanomalla. Tulevina viikkoina tulemme tekemään siellä lisää työtä.

Lauantai iltana menimme keskustaan katuevankeliomaan. Tarjosimme kuumaa kaakaota ja kahvia haluaville. Samalla pääsimme keskustelemaan ihmisten kans ja oli todella yllättävää miten avoimia he olivat ja kuinka he todellakin halusivat jutella. Se on jotain jota haluamme tehdä jatkossakin!!

Iceland

On Sunday we arrived to Reykjavik. Island was covered with snow and we could not see any trees when we were landing. Only at the city we saw some of them. From the air the island looked deserted and very calm. One thought that came in mind was that: 'how somebody can live in so isolated place and in the place were the financies were not the only unpredictable thing but the volcanos and the tectonic plates were active too'.


The calmness was just the illusion!

We are living almost at the center of the city at the Salvation Army's Hostel. There is only two houses between our house and the parlamet house. So we have had a great priviledge to hear the protest against the goverment. Last night we were sleeping with the earplugs on our ears:) Protesters left the place early this morning and went to rest for sort time and then came back with the bigger crowed. They are trying to get the goverment out and get the new people in. There is nobody who want to take a responsibility over what has happened. Iceland ha snot seen a protest like this since 1949. We are hoping that God's will be done in this place!

Front of the parlament house you can see people from different back ground and age and they all have the same messages. They want justice. You can here the drums and shouting all the time. the house was washed this morning but just to be clean for couple of hours. It has all the rainbow colors again on it. Let's see what will happen:)

Islannissa

Sunnuntaina saavuimme Reykjavikiin. Saari oli lume peitossa ja puita ei juuri näkynyt koneesta. Ajoimme kentältä noin tunnin matkan kaupunkiin ja vasta kaupungissa näimme puita. Ilmasta käsin saari näytti autiolta ja rauhalliselta. Välillä kyllä kävi mielessä, että miten joku voi asua niin kaukana muista ja niin arvaamattomalla maaperällä ei vain taloudellisesti vaan tulivuorten ja mannerlaattojen takia myös.


Rauhallisuus oli vain harhauttavaa!

Asumme lähes keskustassa Pelastus Armeijan hostellissa. Meidän talon ja parlamenttitalon välissä on vain kaksi rakennusta ja mielenosoitukset ovat kuuluneet meille hyvin. Viime yönä nukuimme korvatulpat korvilla. Mielenosoittajat poistuivat paikalta lepäämään joskun aikaisesta aamusta ja jatkoivat päivällä. heidän tavoitteenaan on saada hallitus ulos ja uusi tilalle. Toivomme tietenkin, että Jumalan tahto tapahtuu, mutta toivomme myös nopeaa ratkaisua. Toisaalta tälläistä mielenosoitusta ei ole tapahtunut sitten 1949-vuoden ja onhan se hyvä, että kansa ilmoittaa, ettei ole 'ok' kun kukaan ei ota tapahtuneesta vastuuta!!

Viereisessä kuvassa näkyy eläimen verinen pää. Tänään on toka ilta kun mielenosoitukset jatkuu ja parlamentti talon edessö on enemmän väkeä kuin aikaisemmin. Siellä on lapsista liikemiehiin ottamassa osaa ja ilmoittamassa mielipiteensä. Rummut soi ja huuto kuuluu taukoamatta . Talon pestiin aamulla, mutta ihan turhaan. Nyt sen harmaa kivitys on jo sateenkaaren värinen. Saas nähä miten käy:)

Petrussa and Florin

On our last free day in Sighisoara we, Mervi, Katri, Alice and Pekka (he is the YWAM leader in Rovaniemi), went to Brasov with Ligia. We were enjoing the nature and God's creativity on Carpathians. The view was so beautiful!!

After our day journey we were invited to go and pray for a family in a small village on our way back home. It was already little late so we were not so excited about it but at the same time we were interested of the family.

The daughter, Petrussa, had a some kind of a degeneration of the muscles. So she was paralyzed and could not move. Three years ago she was in a hospital because she could not breath well and something went wrong and she lost her eye sight. But she was not only unfortunened one in her family. Her Brother, Florin, was suffering the same muscle illness.

But the work they were doing was amazing!! She was a Bible teacher for over 300 prisoners from different places from Romania. She send them letters and tought and encouraged them. Her brother was the hands and the eyes for her and together they prayed for those men daily.

So often it is so easy to make some excuses why we can not share the Gospel. But that event made us think little different!! All God is asking is our obedience and He will do the rest:).

Petrussa ja Florin

Me, Mervi, Katri, Alice ja Pekka, vietimme viimeisen vapaapäivän yhdessä Ligian kans Brasovassa. Kävimme Karpaasi vuorilla ja nautimme luojan käden jäljestä. Kotiin palaessamme Pekka, Rovaniemen Missionuorten johtaja, kysyi jos halusimme käydä rukoilemassa, matkan varrella olevassa pienessä kylässä, perheen kylän lasten puolesta. Ja aina valmiiksi, pienen sopimuksen jälkeen, pysähdyimme heidän luo.

Perheen tytöllä, Petrussalla, oli jonkinlainen lihasrappeuma sairaus ja oli liikuntakyvytön ja käytti happilaitetta. Kolme vuotta sitten hän oli sairaalassa hengitysvaikeuksien takia ja happiletkujen väärän paineen takia hänen sokeutui. Joten siellä hän oli pienessä, mutta lämpimässä talossa, rakastavan äitinsä hovattavana. Hänen veljellään, Florinilla, oli myös lihasrappeuma tauti ja hän kaatuili aika ajoin.

Aluksi olimme surullisia heidän kohtalostaan, mutta pian olimme ihmeissämme Jumalan hyvyydestä. He kertoivat, että Petrussa oli Raamatun opettaja vangeille jotka olivat eripuolilla Romaniaa ja että hän kirjoitteli heille rohkaisuja ja kertoi Jeesuksesta. Hänen veljensä toimi käsinä ja jalkoina ja silminä ja yhdessä he rukoilivat vankien puolesta. He kirjoittivat yli 300 vangille kuukaudessa ja koko ajan uusia vankeja halusi alkaa kirjoittamaan heidän kanssaa.

Kyllä meitä mietitytti, että mitä kaikkea me haluamme olla ja tehdä ennen kuin voimme edes miettiä miten voisimme saavuttaa ihmisiä Ilosanomalla:) Ei Herra meiltä muuta pyydä kuin kuuliaisuutta ja Hän tekee loput!

Still going strong in Romania

The Kindergarden has started and we have been playing and having fun with the kids in the ages 3-6. Besides that we had Kids´ Club for 10-14 years old children on Wednesday evening. It´s good to see that someone is spending their time giving comfort, stability and love to the children...

On Thursday afternoon we went to a village believing that we´ll have a meeting with the teenagers, 15-18 years. When they started to drop in we realized that either the Romanians are very small for their ages ( which also is true ) or then these kids actually were kids.. But we tried to be flexible and adjusted the program a little bit..

Friday was a community day, spending time together with the base people here. We also got a celebrated visitor from our homecountry. Our great leader from Rovaniemi arrived here and is spending the last week here with us! Fantastic! In the afternoon some of us went to Bazna to swim in a salt warm water spring. The first impression seeing the brown water wasn´t maybe the best..and the next chock came when one of our girls opened the door to the dressing room, staring in man´s eyes.. she slammed the door, turned around and was sure that this was the wrong door. Guess if we all were surprised when the Romanians told us just to go in..ooops.. obviously it was common..luckily there were small private rooms to change clothes in.. Sooo, still a bit confused we went to take a shower. We could clearly see that it was a picture of a woman on the door. But somehow, accordingly to what we know about men´s and women´s voices, this voice we heard was too dark to be a woman´s. We were right.. Out from the shower stepped no one else than our Romanian male friend. We got a good laugh.. :) ( obs! it was he who was in the wrong shower not we... ) When we finally made it to the pool it was such a nice experience, and definitely worth it!

Today we have had our weekly day off. Some of us has been hanging on the base while some went for adventures somewhere else.. :))

Vielä seikkaillaan Romaniassa

Lastentarha on alkanut ja olemme leikkineet 3-6 vuotiaiden lasten kanssa. Lisäksi meillä oli lasten clubi 10-14 vuotiaille keskiviikko iltana. Oli hienoa nähdä, että jotkut viettävät aikaa heidän kanssaan. Sekä panostavat lasten terveeseen kasvuun antamalla heille lohdutusta, tasapainoa ja rakkautta elämään.

Torstai iltapäivänä meninne kylään ajatellen että meillä olisi tapaaminen 15-18 vuotiaiden nuorten kanssa. Kun heitä alkoi tulemaan sisään me huomasimme että joko romanialaiset ovat pienikokoisia ikäänsä nähden (mikä on myös totta) tai sitte he todella olivat lapsia.. Mutta yritimme joustavasti sopeuttaa suunnitelemamme ohjelman heille.

Perjantai oli yhteisö päivä. Vietimme yhdessä aikaa basin ihmisten kanssa. Saimme myöskin korkea-arvoisen vieraan kotimaastamme. Meidän mahtava johtajamme Rovaniemeltä saapui ja viettää meidän kanssamme viimeisen viikon täällä Romaniassa. Fantastista :) Iltapäivällä jotkut menivät Baznaan uimaan suolattuun kuuma-altaaseen. Ensivaikutelma nähdessämme ruskean veden ei ollut ehkä paras.. ja seuraava shokki tuli kun yksi tytöistä aukaisi pukuhuoneen oven ja huomasi tuijottavansa miehen silmiä.. hän paiskasi oven kiinni, kääntyi ympäri ja oli varma, että se oli väärä ovi! Arvatkaa olimmeko kaikki yllättyneitä kun romanialaiset sanoivat meille, että sinne vain..ooops.. todennäköisesti pukuhuone oli yhteinen.. meidän onneksemme siellä kuitenkin oli pienempiä koppeja pukeutumiseen. Noh.. vieläkin vähän hämmentyneenä menimme suihkuun. Me pystyimme selkästi näkemään kuvan naisesta ovella, mutta sen mukaisesti mitä tiedämme miesten ja naisten äänistä, niin tämä ääni kuullosti liian matalalta ollekseen nainen. Me olimme oikeasssa.. Kukapa muu kuin meidän romanialainen mies ystävämme asteli ulos suihkusta.. Saimme hyvät naurut:) (Huom! Se oli hän joka oli väärässä suihkussa emme me.) Kun vihdoin pääsimme altaaseen niin olihan se kiva kokemus ja todellakin kannatti!

Tänään olemme viettäneet viikon vapaapäivää. Toiset ovat olleet basillä ja osa lähti seikkailemaan jonnekin päin... :))

Challenging but edifying

On Friday we went to the most poor gipsy villages here. We still can't believe what we saw... A girl, dressed with a thin t-shirt and tights, another even without pants.. The kids were so dirty and the places looked like garbage dumps. And there we were, dressed with four sweaters and a winter jacket, with our boots and presents.. somehow it felt so ridiculous. They needed much more than t
hat.

But it's in those moment when you feel small, God gets all the glory. We couldn't have done anything without Him and His love. And we do believe that He will continue the work in the villages we have visited.

Saturday was our day off. At least from our ministry. We spent the day processing all what we had been doing during the week. On Sunday we took part in a church meeting, what was appreciated by the people there. We felt before that we should do something new, like create something, so we came up with a drama and afterwards we could just see how it totally was God's idea.

Yesterday and today we have been planning and preparing the following days. Kindergarden will start here tomorrow, so we will be helping the base people there. Sooo one more week and it's all about children :)

Haastavaa mutta rakentavaa

Perjantaina me vierailimme hyvin koyhissa romanikylissa. Emme vielakaan voi uskoa, mita naimme...Tytto, jolla oli paallaan ohut t-paita ja sukkahousut, toinen jopa ilman housuja...Lapset olivat niin likaisia ja ymparisto naytti miltei kaatopaikalta. Siella me olimme nelja puseroa yllamme talvitakkiemme kera valmiina jakamaan kenkia ja lahjoja...jotenkin se tuntui niin naurettavalta. He olisivat tarvinneet niin paljon enemman.

Noissa hetkissa kuitenkin, kun tuntee itsensa pieneksi, Jumala saa kaiken kunnian. Emme olisi voineet tehda mitaan ilman Hanta ja Hanen rakkauttaan. Uskomme myos, etta Han tulee jatkamaan tyotaan noissa vierailemissamme kylissa.

Lauantaina meilla oli vapaapaiva, ainakin palvelutyon suhteen. Kulutimme paivan prosessoiden kaikkea sita, mita olimme viikon aikana tehneet. Sunnuntaina osallistuimme jumalanpalvelukseen ja ihmiset siella arvostivat osuuttamme. Aikaisemmin olimme kokeneet, etta meidan tulisi tehda jotakin uutta, luoda jotakin. Niinpa syntyi uusi draama ja jalkeenpain saimme nahda kuinka idea oli todellakin tullut Jumalalta.

Eilen ja tanaan olemme suunnitelleet ja valmistelleet tulevia paivia varten ohjelmaa. Tulemme auttamaan lastentarhassa, joka alkaa huomenna. Joten...yksi viikko lisaa lasten kanssa :)

Ensimmaiset paivat Sighisuarassa

Olemme nyt Sighisuarassa ja teemme tyota yhdessa sveitsilaisen tiimin kanssa. He toimivat Bill Willsonin-jarjeston alaisina. (Heista loytyy enemman netista). Tahan olemme vierailleet neljassa romani-kylassa ja olemme jarjestaneet ohjelmaa kylien lapsille. Se miten ohjelmaa on mainostettu on ollut hieman erilaista kuin mihin olemme tottuneet. Menemme vain taloihin ja koputamme oviin ja kuljemme ympari kylaa ja kutsumme ihmisia katsomaan ohjelmaa. Ja lahes kaikki kylan lapset tulevat katsomaan sita. Lapsia on ollut noin 100 joka kerta ja olemme nauttineet joka hetkesta heidan kanssaan. Se miten ihmiset asuvat taalla koskettaa todella sydamiamme. Yhdessa paikassa, jossa jarjestimme ohjelmaa, ulkona oli -15 astetta ja monilla lapsista ei ollut edes kenkea jaloissa, muutamilla oli lapaset ja useilla polvet olivat paljaat. Tilannetta on vaikea ymmartaa vaikka sen olisi omin silmin nahnyt. Mutta kun katsoo lapsien kasvoja ja heidan silmat loistaen koskettaa todella. Se on sanoinkuvailematon tunne.

Tanaan menimme rukouskavelylle, esirukoillen Sighisuaran ja hengellisen ilmapiirin puolesta. Ihmeellista miten Jumala toimii!

Nyt uutta vuotta juhlimaan!!:)

Toivotamme teille kaikille HYVAA JA SIUNATTUA UUTTA VUOTTA 2009!