Haastavaa mutta rakentavaa

Perjantaina me vierailimme hyvin koyhissa romanikylissa. Emme vielakaan voi uskoa, mita naimme...Tytto, jolla oli paallaan ohut t-paita ja sukkahousut, toinen jopa ilman housuja...Lapset olivat niin likaisia ja ymparisto naytti miltei kaatopaikalta. Siella me olimme nelja puseroa yllamme talvitakkiemme kera valmiina jakamaan kenkia ja lahjoja...jotenkin se tuntui niin naurettavalta. He olisivat tarvinneet niin paljon enemman.

Noissa hetkissa kuitenkin, kun tuntee itsensa pieneksi, Jumala saa kaiken kunnian. Emme olisi voineet tehda mitaan ilman Hanta ja Hanen rakkauttaan. Uskomme myos, etta Han tulee jatkamaan tyotaan noissa vierailemissamme kylissa.

Lauantaina meilla oli vapaapaiva, ainakin palvelutyon suhteen. Kulutimme paivan prosessoiden kaikkea sita, mita olimme viikon aikana tehneet. Sunnuntaina osallistuimme jumalanpalvelukseen ja ihmiset siella arvostivat osuuttamme. Aikaisemmin olimme kokeneet, etta meidan tulisi tehda jotakin uutta, luoda jotakin. Niinpa syntyi uusi draama ja jalkeenpain saimme nahda kuinka idea oli todellakin tullut Jumalalta.

Eilen ja tanaan olemme suunnitelleet ja valmistelleet tulevia paivia varten ohjelmaa. Tulemme auttamaan lastentarhassa, joka alkaa huomenna. Joten...yksi viikko lisaa lasten kanssa :)