Maanantaina
edessä oli päiväreissu Osakaan, Abenobashin kaupunginosaan. Ennen
lähtöä vietimme yhdessä aikaa rukoilemalla reissun puolesta sekä
myös Tondabayashin puolesta. Nautimme Jumalan läsnäolosta ja
jaoimme toisillemme jonkin asian tai hetken, mistä olemme
kiitollisia hänelle elämässämme.
Saavuttuamme
Abenobashiin kävelimme alueelle (Dobutsuenmaeen), jossa on
peliluolia, prostitoituja ja kodittomia. Jakaannuimme pareiksi
kiertelemään aluetta ja rukoilemaan, kohtaamaan ihmisiä.
Prostitoitujen alue yllätti, koska se osoittautui erilaiseksi kuin
olisi voinut olettaa. Alueella oli useita katuja, joiden molemmin
puolin oli siistejä tiloja. Ne muistuttivat vierivieressä olevia
autotalleja. Jokaisessa oli sekä ala- että yläkerta. Osa tiloista
oli kiinni, sen kertoi ylhäältä maantasoon asti vedetty ovi.
Kuitenkin suurimmassa osassa liiketoiminta oli käynnissä. Se
tarkoitti sitä, että alakerrassa mattojen ja tyynyjen päällä
istui tyttö hymyilemässä ja tilan sivulla taas vanhempi nainen
hoitamassa asiakkaiden maksuja. Mikäli tyttöä ei näkynyt
alakerrassa, oli hän siirtynyt rappusia pitkin yläkertaan asiakkaan
kanssa.
Illalla
saimme tutustua paremmin seurakuntalaisiin ja nauttia heidän
seurastaan. Seurakuntalaiset olivat valmistaneet meille upean ja
todella maittavan aterian runsaine jälkiruokineen. Olemme alusta
alkaen kokeneet itsemme todella lämpimästi tervetulleiksi
seurakuntaan. Sunnuntaina kun saavuimme Mikunista tänne
Tondabayashiin, olivat monet seurakuntalaiset meitä vastassa
hymyineen.
Tällä
viikolla suurin osa ajastamme kului Finland Cafen parissa. Pitkin
viikkoa kutsuimme ihmisiä ilmaiseen kahvilaamme. Mainostimme samalla
seuraavalla viikolla olevaa Finland Partya. Leivoimme kahvilaa varten
herkullisia suklaahippukeksejä, korvapuusteja, mokkapaloja sekä
suolaista piirakkaa. Ne tekivät hyvin kauppansa. Kahvilassa on
käynyt suurimmaksi osaksi seurakuntalaisia, mutta paikalle on
saapunut myös täysin uusia kasvoja. Olemme keskustelleet pienissä
porukoissa, tehneet origameja, katselleet valokuvia, harjoitelleet
japania ja suomea sekä pelailleet erilaisia pelejä. Taustalla on
soinut suomalaista musiikkia: Petrus Ahosta, Katajaista kansaa,
Immanuelia, Juha Tapiota ja Newlandia.
Kahvilan
lisäksi osallistuimme keskiviikkona iltakokoukseen, jossa saimme
pitää pari todistusta ja laulaa koko team Balutin voimin
suomalaisen ylistysbiisin. Illan pääpuhuja Owen Pomana tuli
Uudesta-Seelannista. Owen aloitti osuutensa puhaltamalla vaikuttaviin
torviin, ääni oli valtava. Sen jälkeen hän kertoi vaiherikkaasta
elämästään ja todisti uskoontulostaan. Torstaina olimme Silver
Cafeessa, ja kuten nimestä voi päätellä, viettämässä aikaa
vanhempien ihmisten kanssa. Jaoimme Jumalan tekemistä asioista
elämässämme, lauloimme ja lopuksi nautimme yhdessä lounaan.
Perjantai-aamupäivänä
tiimimme jakautui kahtia; kaksi meistä lähti kotikoukseen ja loput
tiimistä uudelle rukouskävelylle. Tällä kertaa rukouskävely
suuntautui valkoiselle tornille, joka on vartin kävelymatkan päässä
majapaikastamme. Torni on nimeltään "Peace Tower" ja sen
omistaa Chruch of Perfect Liberty eli lyhyesti sanottuna lahko.
Perfect Liberty:lla on tornin lisäksi Tondabayashin alueella oma
koulu, sairaala ja silta. Heidän filosofiansa on kiteytetty mottoon
"Elämä on taidetta".
Lähdimme
toiveikkain mielin rukouskävelylle, kohti tuota tornia, jonka eräs
tiimiläisistämme on nimennyt osuvasti "jääpuikoksi".
Miksi sitten toiveikkain mielin? Siksi, koska nykyään torniin eivät
pääse muut kuin Perfect Libertyn jäsenet tai heidän kutsumansa
vieraat. Mutta me olimmekin saaneet kutsun!! Team Balutin pojat
olivat käyneet kylpylässä pari päivää aiemmin ja suolasaunassa
he olivat keskustelleet kolmen paikallisen kanssa. Pojat kertoivat
olevansa lähetystyötekijöitä ja kävi ilmi, että kaikki kolme
paikallista olivat Perfect Libertyn jäseniä ja yksi heistä oli
koko mestan pomo. He kutsuivat meidät torniin katselemaan maisemia.
Kutsu oli kaikinpuolin houkutteleva, eikä vähiten ainakaan siksi,
että torni on korkeudeltaan 180 metriä korkea. No miten sitten
kävi?
Portilla
meidät pysäytti vartija, joka ei aikonut päästää meitä aluksi
tornille. Pääsimme kuitenkin jatkamaan matkaa ja vierailemaan
tornin toisessa kerroksessa, joka on alttarikerros. Korkeammalle emme
kuitenkaan päässeet, koska kukaan poikien kylpylässä tapaamista
miehistä ei ollut paikalla. Hiukan pettyneinä lähdimme
takaisinpäin. Mutta kuten tiedetään, Jumalan aikataulut ovat
täydelliset! Olimme ottamassa toisistamme kuvia lähellä tornia,
kun paikalle kaarsi auto ja siitä astui ulos kylpylästä tuttu
mies. Hän haki myös kaverinsa paikalle. Siitä ei mennyt kauaa kun
olimme koko porukka tornin puolivälissä ihastelemassa maisemia ja
juttelemassa. Kutsuimme miehet kahvilaamme.Viikonloppuna
osallistuimme kokouksiin ja vietimme team Balutin perheenjäsenien
kanssa laatuaikaa.
 |
| Tässä viikon menoa |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti