Petrussa ja Florin

Me, Mervi, Katri, Alice ja Pekka, vietimme viimeisen vapaapäivän yhdessä Ligian kans Brasovassa. Kävimme Karpaasi vuorilla ja nautimme luojan käden jäljestä. Kotiin palaessamme Pekka, Rovaniemen Missionuorten johtaja, kysyi jos halusimme käydä rukoilemassa, matkan varrella olevassa pienessä kylässä, perheen kylän lasten puolesta. Ja aina valmiiksi, pienen sopimuksen jälkeen, pysähdyimme heidän luo.

Perheen tytöllä, Petrussalla, oli jonkinlainen lihasrappeuma sairaus ja oli liikuntakyvytön ja käytti happilaitetta. Kolme vuotta sitten hän oli sairaalassa hengitysvaikeuksien takia ja happiletkujen väärän paineen takia hänen sokeutui. Joten siellä hän oli pienessä, mutta lämpimässä talossa, rakastavan äitinsä hovattavana. Hänen veljellään, Florinilla, oli myös lihasrappeuma tauti ja hän kaatuili aika ajoin.

Aluksi olimme surullisia heidän kohtalostaan, mutta pian olimme ihmeissämme Jumalan hyvyydestä. He kertoivat, että Petrussa oli Raamatun opettaja vangeille jotka olivat eripuolilla Romaniaa ja että hän kirjoitteli heille rohkaisuja ja kertoi Jeesuksesta. Hänen veljensä toimi käsinä ja jalkoina ja silminä ja yhdessä he rukoilivat vankien puolesta. He kirjoittivat yli 300 vangille kuukaudessa ja koko ajan uusia vankeja halusi alkaa kirjoittamaan heidän kanssaa.

Kyllä meitä mietitytti, että mitä kaikkea me haluamme olla ja tehdä ennen kuin voimme edes miettiä miten voisimme saavuttaa ihmisiä Ilosanomalla:) Ei Herra meiltä muuta pyydä kuin kuuliaisuutta ja Hän tekee loput!